Joulu on minulle merkinnyt aina yhdessäoloa. Vaikka aikoinani vietin talvet ulkomailla, joulu on kuitenkin ollut sen verran tärkeä, että kotiin tultiin pidemmänkin matkan päästä. 

Tänä vuonna vietimme joulun suvun kanssa ensimmäistä kertaa meidän residessissä. Joulupukin odotus sujui yllättävän kevyesti herkkuja syömällä, laseja kilistellen ja kuulumisia vaihdellen. Pitkä odotus lopulta palkittiin, tosin pukin kopistellessa eteisessä yksi odottajista huusi "Ei, en haluakkaan nähdä pukkia, muutin mieleni!!" ja juoksi hädissään pois. Onneksi pienen odottajan mielen valtasi rohkeus yhtä nopeasti kuin jännityskin. Niinpä pian sai pukki kuulla joululauluja kuorossa ja päästiin availemaan niitä paljon odotettuja paketteja. Illalla vielä mittelöitiin tietoja Trivialissa sen verran myöhään, että pienin juhlija jo sammui.   

Tiikerikakku on perinteinen ja yksi helpoimmista leivonnaisista. Juuri sen helppouden innoittamana tein työharjoittelussa*  ollessani tarjoiltavaksi kyseisen kakun asiakkaidemme iloksi. Käytin vanhanajan reseptiä, mutta käytin vain luomutuotteita ja sekaan ripautin raakakaakaota.

½ dl maitoa 

2 rkl kaakaojauhetta 

vaniljasokeria

Ps: Jouluisemman version saa helposti lisäämällä 1dl appelsiinimehua ja 4rkl kanelia.

Jos joulukranssi * oli tänä vuonna yksinkertainen, on samalla linjalla jatkettu kotona muutenkin. Kynttilöitä, havuja, kukkia ja puolukanvarpuja. Edes pihalle ei ole ilmestynyt sen kummempia talvisia kasveja, ehkä en ole vielä toipunut siitä, että pakkanen vihdoin palelsi sinnikkäät kesäkukkamme. Vaikka olihan se aika todennäköistä!

Ja jälleen muistutan, että kannattaa miettiä kahteen kertaan ennenkuin heittää pois vanhat hillopurkit tai kynttiläkipot.... ne saattavat myöhemmin toimia hyasinttien ruukkuina tai varpujen kantajina...

Tänä vuonna olen ilokseni saanut huomata, että joulun koristelussa näkynyt paljon yksinkertaisia luonnonmateriaaleja. Myös meillä on käyty metsässä!

Minulla on kaapissa lojunut jo useammankin vuoden vanha pajukranssi ja nyt vihdoin kaivoin sen esille. Halusin koristella sen hyvin yksinkertaisesti, koska paju on jo itsessään kaunis materiaali. Niinpä pujotin sen kaveriksi vain muutaman puolukanvarpun, jotka solmin kiinni puuvillanarulla. Lisäilmettä olisi saanut valosarjalla ja itse olin ajatellut liimata muutamia tähtianiksia, mutta ne ovat olleet jo monta viikkoa lähikaupastamme loppu? No meneehän se näinkin. 

Olen kokenut tällä viikolla jotain sellaista, mitä koin viimeksi 2 vuotta sitten. Olen ollut yksin! Maagista! Toki olen tietenkin viettänyt aikaa itsekseni aika ajoin, muutenhan tulisin hulluksi. Mutta en ole ollut erossa tyttärestäni koskaa näin pitkään... Tosin nyt puhutaan siis vain viikon lomasta! 

Mieheni isyysloma alkoi joulukuun alusta ja sateinen harmaa maisema sai vaihtua Kanarian aurinkoon. Koska itse olen vielä työharjoittelussa*, en päässyt ikäväkseni irtautumaan. Joten tiistaina aamuyöstä heräsin sitten kerämään nallet ja mollat sekä lähettämään perheeni matkaan. Oi miten surkea olo siitä tulikaan! Eikä oloa ole yhtään parantanut se, kun hattuani pidellen ja loputonta sadetta vastaan uhmaten olen pyörälläni pyyhältänyt putiikille, on puhelimeeni kilahtanut kuvaviesti rannalla jäätelöä nauttivasta ihanuuksista. 

Mutta ikävästä huolimatta olen yrittänyt nauttia tästä maagisesta yksinäisyydestä. Olen tietenkin nukkunut, jopa niin paljon, etten saa enää iltaisin unta. Koska olen tottunut selviämään jo niin monta vuotta vajailla unilla, olen nyt ihan sekaisin. Viime yönä vilkuilin kelloa vielä kolmelta, eikä mattia vain näkynyt. Aamulla tuntui kuin olisin valvonut koko yön, mutta silti olen virkeämpi kuin yleensä?! 



Koska nukkua ei siis selvästikkään enää tarvitse, olen katsonut kaikki mahdolliset minua kiinnostavat dokumentit ja myös Star Wars maratoni on käynnissä (pitäähän sitä urheillakkin). Kotia olen valmistellut jo jouluun ja kannellut metsästä vähän havuja sekä muita luonnon ihmeitä tunnelmaa tuomaan. Tiskikone ei ole käynyt koko aikana, pyykkiäkin oli kertynyt vain koneellinen, imuroida voi jos huvittaa. Taidan siis itsekin olla lomalla? 

Mutta vaikka kaikki tämä erikoinen loma on ihanaa, sitä osaa arvostaa, koska on olemassa vielä jotain ihanampaa. Koti on hiljainen ja kolkko ilman sen tuttuja ääniä ja tuntuu jotenkin hurjan suurelta! Pöytää ei huvita kattaa itselle ja ruokaakaan ei oikein kiinnosta tehdä. Lomaleskinä on siis puolensa ja se on ihan mukavaa, kun on jotain mitä odottaa kotiin.

Ps: Kuvat ennen lomalaisten lähtöä, sain tuollaiset yllärit ja kauniit puiset kipot saatavissa Monday to Sundaylta! 

Ulkona paistaa aurinko ja pihalla vielä meidän muutamat kesäkasvit sinnikkäästi ojentelevat vihreitä lehtiään kohti säteitä...



Ehkä sen takia myös tämän vuoden joulukorteista tuli hieman vihertävät. Viime vuonna Joulukorteissa* juoksentelivat peurat, mutta tänä vuonna tekijän mieli on mennyt ihan metsään. Kuusien seasta kurkkivat ketut, karhut ja pöllö, ehkä muutama jänis saattaa vielä liittyä seuraan.

Niin ja blogi täyttää tänään jo kaksi vuotta!! Edelleen sanon kaikille, että vuosi sitten aloitin, mutta muutama viikko sitten havahduin puhuneeni omiani. Kaksi vuotta on menty jo eteenpäin, joten kiitos teille kaikki kivat lukijat kun olette pysyneet kyydissä!! Viime kuukausina onkin tullut vauhdilla lisää matkalaisia, sehän on ihan mahtavaa!