Seikkailu on päättynyt

7/17/2016


Eilen kolme väsynyttä matkailijaa suuntasi aamun vasta sarastaessa kohti Bangkokin kansainvälistä lentokenttää. Vaikka olimme olleet vain kuukauden poissa, Suomi tuntui kaukaselta muistolta, aivan kuin olisimme hukkuneet aikaan. Emme olleet haikailleet takaisin, ainoastaan pientä koiraamme ikävöimme kaikki kovasti. Helsingissä lentokentällä tuttujen kasvojen näkeminen ja koiramme suukot saivat kuitenkin taas muistamaan miten ihanaa on olla täällä rakkaiden luona. Hotelleissa oleskelun jälkeen oma koti tuntui puhtaalta, se tuoksui hyvälle ja siellä oli tilaa!


Kuukauden seikkailu oli silti tehnyt tehtävänsä- en muista milloin olisin ollut näin rentoutunut. Koko aikana kun ei tarvinnut kummempia miettiä eikä tehdä. Ihana lämpö myös helpotti olemista, päälle pystyi vetämään kesämekkosen satoi tai paistoi. Ihaninta kaikessa kuitenkin oli yhdessäolo, kenenkään ei tarvinnut aamuisin lähteä! Parhaimpia hetkiä olivat hauskat moporetket Koh Changin viidakon keskellä tai Chiang Main Doi Suthepin vuoristotiellä, jonka huipuilla Naga käärmeet johdattivat meidät luostaritemppelille ja pieninkin matkustaja heräsi jälleen ihmettelemään. Tuuleen tuivertaessa ja maisemien vaihtuessa, tuintui että oli elettävä hetkessä- ettei seikkailusta mitään menisi ohi.



You Might Also Like

0 kommenttia